Yksi tie, kaksi asiaa

Olen ollut perinteinen kotona viihtyvä omaan napaan tuijottaja. Helsinki on ollut kauhistus, siellähän on hirveästi liikennettä ja ihmisiä! Vasta viimeisen vuoden aikana olen kokenut jonkin sortin herätyksen kun lupauduin hoitamaan pääkaupunkiseudulle muuttanutta lainakissaani. Nyt on kolme hoitoreissua takana ja toivottavasti vielä monta edessä.

Aina ei voi eikä pääse matkustelemaan kauempana oleviin kohteisiin, niin silloin on hyvä virittää itsensä seikkailemaan kotoisissa oloissa. Vaikka onhan sekin jo matka jonnekin kun lähtee kotikaupungista pois.
Tästä linkistä pääset lukemaan aikaisemmasta reissusta.

porttiHelsingin huomaan

Helsinki on auennut minulle aivan eri tavalla kuin koskaan kuvittelinkaan. Jos näette keskellä katua suu auki vanhoja taloja tuijottavan hieman eksyksissä olevan naisen, niin se olen minä. Kurkistelen porttikonkeihin ja kuvailen ruostuneita portteja.

Helsingin museot ovat aivan ihania. Vaikka on meillä Tampereellakin hyviä.
Vietän yleensä pitkän viikonlopun kissavahtina. On monta päivää aikaa kierrellä. Suunnittelen etukäteen mihin menen, riippuen mitä kiinnostavia näyttelyitä on. Mutta, miksi ihmeessä lähes kaikki museot ovat kiinni maanantaisin? Varsinkin talviaikaan ei pelkkä kaupungin ulkokohteiden ihastelu houkuta mereltä puhaltavan kylmän (ja usein myös märän) viiman vuoksi.
Töölö

Helsingin kaupunginmuseo on poikkeus. Mutta siellä kävin jo loppukesästä enkä nyt halunnut käydä uudelleen. Mutta mutta! Helsingissä on Ratikkamuseo! Ja meille Tampereelle rakennetaan juuri ratikkaa (ihan turhaa rahojen tuhlausta). Tuulisen ja kylmän maanantain kunniaksi siis kävelin Kampista Taka-Töölöön päästäkseni Ratikkamuseoon.

Upeaa omistautumista museosedältä!

Astun sisään tyhjään museoon. ratikkamuseo Museosetä istuu pöytänsä takana hieman kypsän oloisena mutta tervehtii ystävällisesti. Selittää muutamalla sanalla näyttelyä. Aloitan tutustumaan paikkaan. Kysyn jotain museosedältä. Hetken kuluttua hän kiertää kanssani näyttelyä ja saan yksityisen opaskierroksen. Ilman sitä olisi kokemus jäänyt valjuksi. Tämä on ehdottomasti yksi suosikkimuseoistani. Lämmin kiitos mielenkiintoisesta opastuksesta ja keskusteluhetkestä!

Kunnon turistina kierrän vielä Sibeliuksen puiston kautta ja vilkaisen kaukaa Sibelius-monumenttia. Paikalla on nytkin kourallinen japanilaisen näköisiä turisteja. On kuulemma suosituimpia nähtävyyksiä Helsingissä, museosetä kertoi. Onhan se. Hieman kylmissäni palaan Kamppiin ja hyppään Länsimetron kyytiin.

 

Aurinkoisia unia Mirreille!

Edit: Tämä oli kuin olikin viimeinen lainakissan hoitoreissu. Mirrin oli aika siirtyä paremmille hiirestysmaille pian käyntini jälkeen.
#akkajalainakissa #mirri


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *